Miksi elämä on niin julma? Miksi kohdellaan kaltoin, kuin ilmaa vaan? Puhun omasta kokemuksestani, kerran tai muutaman kerran olen miettinyt että koska olisi se aika jolloin nukkuisi pois, olen kyllä vast 15. vuotta, mutta joskus vaan ne ajatukset tulee jokaiselle, ennemmin tai myöhemmin, minulle tuli pari päivää sitten se ajatus ja syy siihen oli että saan vain paskaa joka asiassa, jos kysyn vanhemmiltani ( tai oikeastaan äidiltäni) jotain saan vain tylyn tiuskaisun.. Kun taas pikkuveljeni saa kaiken ja häntä autetaan kaikin tavoin, en sillä että olisin kateellinen mutta kun aina sanotaan että ” jokainen ihminen on saman arvoinen”. Jos olisin pyörötuolissa voisin vaikka lyödä vetoa että minua kohdeltaisiin samalla tavalla eli todella huonosti. Joskus tuntuu että olisin kokonaan näkymätön, vaikka pikkuveljelläni onkin luusairaus niin ei se oikeuta käyttäytymään tylysti toisia kohtaan tai ainakaan omaa tytärtään.. Ei äiti muita sillä tavalla kohtele. Mutta nykyään joka pienikin asia on minun syyni.